Valo piirtää esineille ja maisemalle ääriviivat ja antaa muodon. Vinosti hautakiveen osuessaan auringon säteet tuovat esiin kiven pintarakenteen, ne paljastavat luonnonkiven ja hiotun kivipinnan eron. Kevätaamun valon raikkaus kantaa lupausta jostakin uudesta. Keskipäivän valo kesällä on ankaraa, kesäillan valo pehmeää ja murrettua. Sydäntalvella, kun aamun ja illan varjo melkein koskettavat toisiaan, valokin näyttää hauraalta. Siihen on sekoittunut sinisen ja purppuran sävyjä. Erityisen kiinnostavalta näyttää valon ja varjon raja-alue. Rajalla sävyt tummenevat vähitellen tai jyrkästi. Pintarakenne ja muoto piirtyvät voimakkaina esille. 

Hautausmaa ympärilläsi on valojen ja varjojen alati muuttuva puutarha, myös harmaina päivinä. Mitkä hautausmaan alueet tänään kylpevät valossa? Mikä jää varjoon. Valon, varjojen ja niiden rajan leikki toistuu myös pienimmissä yksityiskohdissa, kun pysähdyt katselemaan. 

Mihin valo tai varjot ohjaavat katsettasi tänään? Kulje kohti sitä, pysähdy, katsele rauhassa ja kuuntele myötätunnolla itseäsi. Tallenna näkemästäsi tai kokemastasi muistoksi kuva.

– Juha Tanska