Hautausmaan hiljaisuudessa voit asettua olemaan läsnä. Antaa hengityksen ja sydämen sykkeen tasaantua. Kysellä missä olen tällä elämäni vaelluksella, pitkällä kotimatkalla. Missä on paikkani juuri nyt tässä sukupolvien ketjussa? Millainen on oma tarinani, joka silmukoituu tähän luomakunnan kaikkeuteen, kumppanina kulkemaan? 

Hautausmaalla tehty pieni pyhiinvaellus johdattaa meitä pyhän äärelle. Kohti itseämme, toisiamme ja kohti Jumalaa. 

“Pyhä on jotain, mikä kulkee meissä jokaisella hengenvedolla, ja se on jotain, mikä sykkii jokaisessa sydämemme lyönnissä. Se on samaan aikaan jaettua ja yksityistä, ulkopuolellamme ja sisäpuolellamme. Pyhä on ristiriita ja järjestys. Jotain järisyttävää, voimakasta ja ymmärryksen ylittävää ja samaan aikaan pieni, yksinkertainen ja riisuttu, hetkessä hipaiseva haltioituminen. Suopursun tuoksussa tuntuva salaisuus. Sateisen päivän jälkeen lapsen kuravaatteita pyyhkiessä häivähtävä kiitollisuus. Pyhä on kokemus, arvoja syvempi sisäisen suunnan näyttäjä. Jotain, mikä antaa rauhan ja tasapainon, kun olen sille uskollinen. Jotain, mikä ei revi eikä riko vaan jota kohti kulkiessani voin luottaa. Pyhä on suunta. Suunnan antaja.” (Annastiina Papinaho: lainaus kirjasta Valo askeleillani - Pyhiinvaelluksella Suomessa)

Mikä minua kutsuu tänään? Mihin suuntaan tästä lähden? 

Luojani, Suojani,
johdata minua tänään.
Luo askeleilleni rytmi, jota kulkea. 
Rytmi, joka ei riko eikä revi, vaan luo tilaa hengittää Sinun rakkauttasi.
Suo taivalluksen tahti, jolle astua Sinuun luottaen.

– Annastiina Papinaho