Arjen tavaroilla on myös hengellinen merkitys. Ajatus nousee 1500 vuoden takaa, läntisen luostarilaitoksen isänä pidetyn Benedictus Nursialaisen luostarisäännöstä. Benedictus ei jakanut todellisuutta hengelliseen ja maalliseen tai pyhään ja epäpyhään. Hänelle myös aineelliset asiat olivat pyhiä, siksi että ne tulevat Jumalan kädestä, hänen, joka luomiskertomuksessa katsoo kaikkea luotua ja se on hyvää. 

Luostarin apotin tuli uskoa tarve-esineistä huolehtiminen yhteisön kaikkein luotettavimmille jäsenille. Oli pidettävä kirjaa siitä, kenelle tarvekalut oli jaettu ja katsottava, että ne palautettiin käytön jälkeen siisteinä takaisin. Yhteisön ruokahuollosta vastaavan puolestaan tuli pitää luostarin keittiön kattiloita ja kaikkea sen tavaraa ikään kuin ne olisivat alttarin pyhiä astioita. Mitään arkista esinettä ei saanut pitää vähäpätöisenä, sillä kaikkein vähimmässäkin näkyy Jumalan hyvän luomistyön jälki. 

Myös muistot edesmenneistä läheisistämme kiinnittyvät toisinaan merkityksellisillä tavoilla heiltä jääneisiin arkisiin työvälineisiin. Millaisia työvälineitä huomaat kulkiessasi hautausmaalla tänään? Benedictuksen ajastusta lainaten: vähäisimmässäkin niistä näkyy Jumalan hyvän luomistyön jälki.

– Juha Tanska