Linnut ovat osa hautausmaan elämää. Muiden eläinten tavoin ne löytävät näistä toivon ja lohdutuksen puutarhoista suojapaikan ja rauhallisen elinympäristön. Lajisto on usein rikas, ja tiedän monien lintuharrastaja ystävieni tekevän retkiä hautausmaille. Linnut ovat osa myös hautausmaan äänimaisemaa, jota varsinkin kesäaikaan on mukava pysähtyä kuuntelemaan. 

Huomaan lintujen esiintyvän myös hautakivissä, joissa se on yksi suosituimpia symboleja. Ehkä siksikin, että linnut pystyvät liikkumaan vapaasti taivaan ja maan välillä.  Symbolina lintu kuvaa usein sielun lintua samalla tavoin kuin Topeliuksen vanhassa joululaulussa Varpunen jouluaamuna. Topeliukselta oli edellisenä keväänä kuollut vain vuoden ikäinen poika ja hän sävelsi laulun, jossa tytön luokse tuli jouluaamuna lintu enkeleitten maasta. 

Hautakivissä ylös kohoava lintu kertoo toivosta ja sielun vapautumisesta maallisen elämän kivuista ja murheista ja kohoamisesta Jumalan luokse. Linnut esiintyvät Raamatussa myös luottamuksen ja huolettomuuden muistuttajina. Jeesus kehottikin katsomaan taivaan lintuja ja oppimaan niistä. 

Pysähtyessäni kuuntelemaan ja katsomaan lintuja mietinkin, mistä ne voisivat minua tänään muistuttaa? Mitä hautausmaan linnut sinulle merkitsevät?

– Tuomo Salovuori

Linnut,
monien muistojen viestien viejät,
kokemusten kuljettajat,
tunnelmien tulkit.
Katson teitä taivaan taivaltajat,
ilmoja halkovat heijastukset,
sieluni sisimpien salaisuuksien sanoittajat.
Mustarastaan laulusta tunnistan kevään,
kurkien huudosta huhtikuun,
kottaraisten parvista lähestyvän syksyn.
Arjen linnut, talitiaiset, varpuset, pulut,
puistojen linnut, hautausmaiden linnut. 
Lohdun linnut,
mitä elämässä tapahtuukaan,
voin luottaa siihen, että
keväisin linnut palaavat,
valo voittaa pimeän ja 
toivo täyden toivottomuuden. 

– Annastiina Papinaho