”Minun Isäni kodissa on monta huonetta”, Jeesus toteaa arvoituksellisesti Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa. Sanat luetaan usein hautajaisissa, viittauksena siihen todellisuuteen, joka on sanojen tuolla puolen. Sanojen lisäksi myös tilat ja esineet viittaavat itsensä ulkopuolelle. Temppeli, kappeli, tsasouna, kirkko, kirkkopiha ja aidan rajaama hautausmaa – erityisesti rajattu tila – on ikivanha symboli Mysteerin läsnäolosta maailmassa.

Paikoissa, joissa koetaan pyhyyden läsnäolo, on usein takanaan jopa vuosituhantinen historia. Ne ovat maailmassa olevia ohuita paikkoja, joissa tuntuu olevan jotain erityistä, ikään kuin taivas koskettaisi maata ja epäilijä minussa tunnistaa, että todellisuus on enemmän kuin aistieni rajaama arkikokemus.

Jos kuljen mieli avoinna hautausmaalla, löydän paikan, jossa minun on hyvä olla. Viivyn siinä hetken. Ehkä olen löytänyt hautausmaalta oman pyhän paikkani. Selitystä ei tarvita. Levähdän hetken. Tallennan paikasta muistoksi valokuvan. Toivon voivani tulla tänne uudelleen.

– Juha Tanska